Aivan Erityinen – Kaapo

Isoveli kertoo- Miltä tuntuu kun perheessä on lapsi, jolla on kielellinen erityisvaikeus?

Ei se kivaa ole. Olisi paljon kivempaa, kun Kaapolla olisi kunnon puhetta. Mutta kyllä leikkiminen silti onnistuu. En aina ymmärrä, mutta on kiva kun Kaapo innostuu kaikista mun jutuista. Kaapo keksii myös itse tosi hyviä autoleikkejä. Onneks minä olen Kaapon isoveli. Isoveljenä olo on paljon kivempaa. Ja minä huolehdin Kaaposta, ettei se eksy metsään. Pyydän sitä leikkiin ja huolehdin muutenkin Kaaposta.

Kaapo on tosi hassu välillä. Siitä tulee kuulema isona palomies. Kun sille kasvaa parta ja viikset niin sit se on palomies. Se aikoo ruiskuttaa vettä ja pelastaa koiran. Tikasautosta se puhuu kans paljon. Lisäksi ambulanssilla se aikoo ajaa sataa. Meillä on yks tuttu palomies, Sami. Kaapo sanoi, että siitä tulee Samin työkaveri.

 

Ei musta tunnu siltä, että Kaapo sais enemmän huomioo kun minä. Välillä oon miettinyt, että huijaakohan se meitä kaikkia. Minusta se sano kesällä tramboliinilla hyppiessä ihan selvästi Remu, ihan ärrät ja kaikki oikein. Ja sit laitto kädet suun eteen, että oho, nyt paljastuin. Mutta sen jälkeen se ei kyllä ole sitä enää sanonut oikein. Se sanoo mua Temuks. Kaapo opettelee terapiassa kirjaimia ja puhumaan. Minä ymmärrän Kaapon omaa kieltä parhaiten ja autan jos Kaapo hermostuu. Oonhan mä kuitenkin sen isoveli.

Remu 6v, Kaapon isoveli