Aivan Erityinen Tuulia

Olen helmikuussa syntynyt tyttö.
Tulin maailmaan muutamia viikkoja ennen laskettua aikaa. Syntymäpainoni oli 2250g (olin pienikokoinen viikkoihin nähden, SGA-vauva).

Äidinmaidon jälkeen todettiin lehmänmaito allergia, ja olihan niitä useampi muukin ruokalaji, jotka eivät minulle aluksi sopineet. Vanhempani opettelivat sen mukaan ruokavalioni rakentamaan.
Olin reipas oppimaan asioita. Isovanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi. Mutta sitten jo hyvään puheeseeni, noin 2 vuotiaana, tuli takapakki. En saanut puhetta tuotettua kunnolla, tuli änkytystä tutuista sanoista. Päiväkodissa ja kotona ensin ajateltiin, että leikin vauvaa, mutta eihän se sitä ollut.
Sain lääkäriltä nopean passituksen aivosähkökäyrään, sekä päänkuviin. Kotiin palattuamme lääkärisoittikin heti äidille ja sanoi, että minulla on epilepsia ja lääkitys pitää aloittaa välittömästi. Kohtaukset olivat näkyneet nukkuessa. Minulla ne ei näy ”ulospäin” ja se onkin tässä hankalinta.
Taannuin hieman kaikessa, mutta opin viittomien avulla puhumisen taidon suht nopeasti uudestaan, mistä lääkäritkin oli hämillään. (ennuste oli, että en puhu koskaan lausetasoisesti)
Sain nopeasti päiväkotiin avustajan ja terapiat lähtivätkin pyörimään, siitä lähti minun kuntoutuminen.

Olen nyt 11 vuotias touhukas tyttö.
Tarvitsen edelleen määrätyissä asioissa apua sekä ohjausta.
Olen taitava käsistäni, joten pidän askartelusta. Liikunta on myös minulle mieleistä ja tällä hetkellä harrastuksiini kuuluu tanssi.

Terkuin, Tuulia 11v.