Aivan Erityinen Lauri

Esikoispoikamme Lauri näki päivänvalon joulun aatonaattona vuonna 2005. Lauri oli pienenä poikana poikkeuksellisen rauhallinen lapsi, joka viihtyi pääasiassa aikuisten seurassa. Häntä
kiinnostivat autot ja ennen kaikkea niiden keulasta tai vanteista löytyvät tuotemerkit. Automerkkien avulla Lauri oppi vähitellen lukemaan jo 3 –vuotiaana. Lukutaidon myötä hyvin pian löytyi tänä päivänä edelleen jatkuva kiinnostus taikuuteen ja taikamaailmaan. Portin tähän avasi Harry Potter –kirjasarja, jotka jouduimme ripustamaan kirjahyllymme ylähyllyille, jotta pieni poikamme ei turhan varhain lukisi mielestämme niin jännittävää tekstiä. Kiinnostus fantasiamaailmaan on nykyään laajentunut ja laventunut Pottereista eteenpäin. Se ei kuitenkaan koskaan ole kokonaan hävinnyt minnekään.

Koulussa alkoivat ongelmat. Lauri ei ystävystynyt ikätovereihinsa eikä kyennyt olemaan heidän kanssaan tekemisissä. Motoriikan kanssa oli vaikeuksia. Syntyi riitoja ja kiusaamista.
Oli paljon yksinäisyyttä sekä toisinaan haluttomuutta mennä kouluun. Laurilla todettiin Aspergerin syndrooma tokaluokan aikana, jonka jälkeen olemme vuosia saaneet hyvää ja laadukasta terapia-apua. Tänä syksynä, kun Lauri aloitti seiskaluokan, olemme onneksemme saaneet huomata kaiken tehdyn työn kantaneen hedelmää. Meillä asuu vinttihuoneessa nuori miehenalku, joka osaa hoitaa monet asiat jo ihan itse. Mikä tärkeintä, Lauri on vaikeiden hetkien jälkeen tyytyväinen omaan elämäänsä. Hän tietää omat erityisyytensä sekä rajoittuneisuutensa, mutta osaa olla niistä myös ylpeä. Hän osaa kadehdittavalla ja esimerkillisellä tavalla olla ylpeästi oma itsensä.

Matka meille vanhemmille on ollut toisinaan pitkän ja toivottomankin tuntuinen, johon ilonhetkien lisäksi on mahtunut myös paljon surua. Toisaalta olemme saaneet kohdata sellaisen maailman, johon tuskin olisimme ilman Lauria tutustuneet. Se on ollut upeaa. Tiedämme nyt, että tuo tulevaisuus Laurille mitä tahansa, hän eteen tulevista asioista hyvien ihmisten ja oman persoonansa avulla selviää. Kun Lauri on tyytyväinen, hän hyräilee itsekseen, jota vinttihuoneen oven takaa voi nykyään usein kuulla.